Tarinamme

Keski-Suomessa oli vuonna 2014 lastenpsykiatrian kriisi, jota lähdin ratkomaan. Huomasin pian, ettei pelkkä kriisien hoitaminen riitä, koska lähetemäärät kasvoivat. Ymmärsin, ettei tästä selvitä ilman pitkäjänteistä yhteiskehittämistä.

Aloitin systemaattisen kehittämistyön vuonna 2017. Siirryin Pohjois-Karjalaan vuonna 2021, koska koin, että juuri kotiseudullani tarve työlleni on suurin. 

-Kirsi Mustonen, LT, lastenneurologian ja lastenpsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti

"Aletaan puuhaamaan!", vastasi Kirsi. Mikä poikkeuksellinen, innostava ja ilahduttava lausahdus!

Olen ison perheen äitinä, varhaiskasvatuksen opettajana ja erityisopettajana sekä outokumpulaisena kaupunginvaltuutettuna seurannut viimeiset 20 vuotta lasten ja perheiden elämää monenlaisista näkökulmista. Yhteiskunta, lasten kasvuympäristö ja vanhemmuus ovat olleet melkoisessa muutoksessa. Valtuutettuna olen seurannut huolestuttavia kehityskulkuja esim. ADHD –tilastojen, erikoissairaanhoidon, kuntoutuksen ja lastensuojelun osalta. Ruohonjuurella työssäni olen monet kerrat turhautunut siihen, että lapsi ei saa tarvitsemaansa apua ja tukea. Tuskailen yhdessä huoltajien kanssa toivottomia jonotusaikoja ja luukulta toiselle pompottelua ja ennen kaikkea suren lapsuutta, joka monen lapsen kohdalla tuntuu loppuneen liian aikaisin.

Syksyllä -23 oli koolla iso sivistys- ja soteyhteistyötahojen konklaavi, jossa porukalla jälleen huokailtiin tilannetta ja sitä, että systeemi ei vastaa tarpeeseen. Jotain pitäisi tehdä. Keskusteluissa nousi esille idea uudesta Pohjois-Karjala -projektista. Saman tien lähetin sähköpostia Kirsille ja kerroin ajatuksistani. Sain yllä olevan vastauksen - ja tässä ollaan! Matkalla johonkin, josta emme vielä kaikkea tiedä, mutta meitä ohjaa yhteinen tahtotila, sinnikkyys, rohkeus, luovuus ja ennen kaikkea vahva yhteiskuntavastuu. Vastuu lapsista, jotka ovat 100% tulevaisuudesta.

- Eveliina Kanniainen, Varhaiskasvatuksen erityisopettaja

Olen viimeiset kaksikymmentä vuotta opiskellut ihmisen fyysisiä ja psyykkisiä toimintoja sekä hyvinvointia ja ollut useita vuosia yrittäjänä lastensuojelussa. Olen kokenut, varsinkin lastensuojelun näkökulmasta, että apua lasten ja nuorten mielenterveyden pulmiin on valitettavan niukasti saatavilla sekä odotusajat ovat pitkät.

Intohimonani on ollut tutkia, miten lasten ja nuorten mielenterveyttä olisi mahdollista edistää kriisiytyneiden tilanteiden sijaan sekä toisaalta myös lasten ja nuorten kärsimyksen vähentämiseksi.

Eräänä lauantaiaamuna syksyllä 2024 selailin Facebookia ja eteeni aukesi uutinen Pohjois-Karjala 2.0 -projektista ja uutista luettuani koin, että tässä on nyt se projekti, jossa minun olisi mahdollista edistää itselleni tärkeää asiaa. Otin samalta istumalta yhteyttä Kirsiin ja Eveen ja solahdin luontevasti osaksi tiimiä, täydentäen sitä omalla tietämykselläni ja osaamisellani. 

Tämä matka on ollut kuitenkin jo tähän mennessä erittäin opettavainen sekä silmiä avaava, vaikka minulla on ennestäänkin ollut paljon vuorovaikutuskouluttautumista ja ymmärrystä ihmisen toiminnasta.

"Emme ole koskaan valmiita, vaan aina voimme oppia jotakin uutta."

 -Riikka Nivajärvi, FM, TtM opiskelija, Lasten- ja nuortenkoti Pääskylän yrittäjä/toimitusjohtaja, lyhytterapeutti